perjantai 29. elokuuta 2014

New clothes :3

JES! Back streetin paketti on saapunut vihdoin ja viimein! Materialismionnellisuus on taas taivaissa, vaikka pienenä haittapuolena onkin rahojen meno.. Mutta kyllähän se nyt tiedetään, ettei vaihtoehtoismuodin vaatteita löydy halvalla kuin kirppareilta.Toivoisinkin, että vinkkaisitte minulle, jos tiedätte jonkun kattavan ja hyvän rock tyylisen verkkokaupan :) Back streetillä oli tosin nyt hyvät alennukset, niin pitihän sitä nyt kerralla tilata muutama vaate!


Kukaan ei varmastikaan ylläty vaatteiden värivalinnasta, eikä risteistä, pääkalloista ja pitseistä. Muutama hihamerkkikin piti tilata kasvavaan kokoelmaani ja uudet sukkahousut odottamaan ensi kesän lämpöä.


Etsin kuvat vatteista vielä back streetin verkkokaupasta, että saatte paremmin selvää tilaamistani ihanuuksista. Yhdeksi lemppariksi on jo muodoostunut kuvista ensimmäisenä oleva pääkallo reikähuppari! Niin mukava päällä ja sopii melkeinpä minkä kanssa tahansa, auki tai kiinni. Valitettavasti en enää sivustolta löytänyt tilaamaani hupparia, jota ei oikein näy edes itseottamassani kuvassa. Sekin on hyvin mustanpuhuva, sivuilta pitempi ja mukavaksi yksityiskohdaksi huppu sekä käsivarret on tehty pitsistä. 
Vielä odottelen fb kirpparilta ostamiani kenkiä, sekä zalandolta tilaamaani muutamaa paitaa, ja sitten saakin vaatteiden ostelussa olla taas pieni paussi, jonka aikana nautin uusista ihanuuksistani ja suojelen viimeisiä rahojani tilillä!

Tämän viikon maanantaina oli tosiaan minun ja Santerin vuosipäivä, niinkuin jo viimepostauksessa mainitsinkin. Hurjan nopeasti on kaksi vuotta vierähtänyt, mutta onnellisesti olen saanut viettää ne mahtavan ihmisen kanssa. Yhteiseen taipaleeseen mahtuu jo paljon iloa, naurua, hauskoja muistoja kuin myös itkua, palavaa vihaa ja pikkuriitoja. Kaikesta näistä johtuen ja kaikesta näistä huolimatta olen onnellinen. Juuri nyt, tämän ihmisen kanssa ja juuri tässä. 
Tottakai myös hieman juhlistimme tätä yhteistä matkaa. Viime viikonloppuna Santeri teki minulle hyvää ruokaa, katsoimme kaunottaren ja hirviön ja vietimme yhdessä aikaa. Keskiviikkona kävimme vielä hohtokeilaamassa ja tappiostani huolimatta oli aivan älyttömän kivaa! Tietysti piti myös lahjat ostaa ja tällä kertaa päätimme panostaa niihin hieman enemmän kuin yleensä. Ostin Santelle ihkauuden hienon näppiksen ja itse sain razer kraken pro kuulokkeet! 


Tänään saimme kerrankin vapaapäivän koulusta, mutta minun tuurillani saan viettää sen kotona kipeänä. No, ei ainakaan tule poissaoloja. Hieman olen tänään siivoillut kämppää ja nyt suunnitelmassa tonnikalamakaroni salaatin teko ja heroesin katsominen!

.wemmu:)

lauantai 23. elokuuta 2014

Ilmotusasiaa~

Kyllä vain väsymys iskee heti, kun joutuu tuolla koulussa kulkemaan! Tuntuu etten ole saanut mitään aikaiseksi ja huonekin rupeaa olemaan siinä kunnossa, että kohta olisi pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja siivota.. Olen juuri palaillut kotiin ilmajoelta ja suunnitelmissa olisi vain hölläilyä ja musiikin kuuntelua. Huomenna onkin herätys jo kuudelta ja työt kutsuvat! 




Mutta tosiaan, tällä postauksella ei ole sen suurempaa tarkoitusta, kuin kertoa että minut löytää nykyään myös instagramista nimellä _wemmu_ ! Käykäähän tsekkaamassa :)


Ensi viikolla taas tulee maailmaamullistavia postauksia, muutamista erillisistä tapahtumista!
Siihen asti kiitos ja kumarrus, tsemppiä jaksamiseen!

-wemmu:)

torstai 14. elokuuta 2014

Summer~

Niin se koulukin on vaan taas lähtenyt käyntiin! Kyllä sitä olisi mielellään vielä lomaillut jonkin aikaan ja nauttinut myöhäisistä heräämisistä, mutta hyvä kumminkin siinä mielessä, että treenikausi on lähtenyt taas käyntiin! Pienenä lisätsempparina aloitin poikaystävän kanssa herkkulakon vuosipäivään asti ja panoksena se, että jos ei herkkulakko pidä joutuu maksamaan ruuat vuosipäivänä ;)

Kesän luultavammin viimeisimmät myöhään valvotut yöt ja pihalla fiilistelyt tapahtui viime viikonloppuna mökkeillessä ja viettäessä Santerin isän viiskymppisiä. Leppoisa tunnelma ja hyvä ruoka teki kyllä kunnon lopetuksen lomalle! Sain jopa maistaa ensimmäistä kertaa elämässäni voileipäkakkua! Olen jo pitkään unelmoinut semmoisen maistamisesta, mutta kukaan ei ole ikinä tehnyt juhliin gluteenitonta voileipäkakkua, eikä sitä sitten itsekään ole viitsinyt ruveta vääntämään. Onnekseni anoppi ja käly olivat toiveeni pistäneet korvan taakse ja sain voileipäkakun hienouden minäkin kokea! Oli muuten hyvää. Illan mittaan tuli otettua muutamia kuviakin!









Nämä on kyllä tosi tärähtäneet kuvat, mutta pakko laittaa kun meitä Santen kanssa niin hauskasti salakuvattiin kun oltiin istumassa laiturilla!









-wemmu

maanantai 11. elokuuta 2014

Who cares?

Monesti ihmetellään miten jotkut ihmiset ovat niin ahdasmielisiä, että eivät voi hyväksyä kaikkia sellaisina kuin he ovat. Värjätyt hiukset, lävistykset, tatuoinnit sekä joukosta erottuvat vaatteet joutuvat usein syrjinnän kohteiksi kuten seksuaalivähemmistöjä edustavat henkilöt, kehitysvammaiset sekä kaikki ne, jotka ovat joskus saattaneet tehdä väärin ja syytökset seuraavat heitä nyt koko loppu elämänsä ajan. Mutta voisin vaikka lyödä vetoa, että kukaan ihminen, ei edes syrjitty, voisi mennä peilin eteen, katsoa itseään suoraan silmiin ja vannoa kautta kiven ja kannon ettei ole koskaan haukkunut ketään ulkonäön tai tyylin takia. Haukummeko vain kaikkea mitä emme ymmärrä? Vai niitä ihmisiä joista emme pidä? Nämä ovat niitä ikuisuuden vaivaavia kysymyksiä, joihin tuskin koskaan saamme vastausta.


Kun itse rupesin muuttamaan tyyliäni olin varautunut kunnon paskamyrskyyn, olin aivan varma että sellainen on vastassa heti kun näyttäydyn uudet vaatteet, hiukset ja meikit päälläni. Koin kuitenkin suuren hämmennyksen. Halveksuvien katseiden ja pienten kuiskailujen sekä naurahduksien lisäksi en koskaan kokenut mitään sen suurempaa. Nämä katseet, kuiskuttelut ja naurahdukset antoivat ehkä vain lisää vauhtia elämään. Puhumattakaan kaikista niistä kehuista ja positiivisista sanoista mitä sain! Halusin näyttää, että tällainen oikeasti olen, eikä se tee minusta huonompaa ihmistä.

Lähihoitaja opiskelijana ja tulevassa ammatissani tulen kohtaamaan paljon erilaisia, eri ikäisiä ja erilaisen ajatusmaailman omaavia ihmisiä. Työssäoppimisjaksolla päiväkodissa, kesätöissä vanhainkodilla ja sijaisuuksien teossa invaliidiliiton asumisyksikössä minulla on jo kokemusta. Jännitin joka ikiseen paikkaan menemistä, sillä en tiennyt miten ulkonäkööni suhtaudutaan. Erityisesti yllätyin vanhainkodissa saaduista kommenteista. Sekä työntekijät että itse vanhukset kehuivat hiukseni maasta taivaaseen ja olivat aivan haltioissaan, kuinka taitavasti ne on värjätty, samanlaisia kommentteja sain muissakin paikoissa. Olen aina kuvitellut, että vanhempaa sukupolvea olevien suhtautuminen olisi kriittisintä erilaisuutta kohtaan, mutta se ei kuitenkaan ole niin. Ehkä he ovat jo nähneet ja kokeneet niin paljon. Kun mietin omien kokemuksieni perusteella minkä ikäluokan olisi vaikeinta hyväksyä erilaisuus, en oikeasti osaisi vastata yhtään mitään. Ehkä se vain niin riippuu ihmisestä mitä kukakin hyväksyy ja mitä ei ja keneltä. Tai ehkä sen takia, ettei kukaan ole koskaan tullut sanomaan mitään suoraan, on vain niitä oudoksuvia satunnaisia katseita kaupungilla, kirjastossa, junissa ja lentokoneissa. Ehkä hekään eivät tarkoita katseillaan mitään pahaa. Kannattaako siis niihin edes kiinniittää huomiota?

Ei, ei kannata. Ainut mitä kannattaa tehdä on se, että olet juuri sen näköinen ja sellainen millainen haluat ja että sinun on itse hyvä olla. Me emmä ole täällä miellyttämässä muita. Sillä ei ole mitään merkitystä, mitä muut ajattelevat ja miksi.



Pysykää juuri tuollaisina omina  itsenänne kaikkine hyvine ja huonoine puolinenne! Aina on joku joka välittää.

-wemmu